Miettikääpä aidosti :

Kuinka paljon vahvuutta vaaditte kiusatuilta lapsiltamme. He joutuvat kestämään kiusaamista vuositolkulla, mutta miksi?

Meille aikuisille työpaikkakiusaamiseen on luotu vahva tukiverkko, joka helpottaa kiusattuja saamaan oikeutta ja loppumaan tuon kiusaamisen. Työpaikkakiusattu myös saa tukea työpaikaltaan tilanteeseensa, sillä me aikuiset ymmärrämme tilanteen vakavuuden.

MUTTA MIKSI LAPSEMME EI OLE YHTÄ TÄRKEITÄ?

Miksi heidän koulukiusaamiseensa ei ole luotu yhtä vahvaa verkkoa?

Koulukiusattu usein ei koulukavereiltaan saa tukea, koska kyseessä on lapset / nuoret, jotka eivät uskalla ottaa kantaa ja puolustaa heikompaa. Niinpä kiusattu joutuu kestämään tilannettaan monesti yksin ja useita vuosia. Pahimmillaan (ja näitäkin tapauksia on) koulun aikuisiltakaan ei lapsi / nuori saa tukea. Häntä saatetaan jopa yrittää vaientaa ja syyllistää.

Koulun toimintamallit ongelman ratkaisemiseksi on luotu, siten että kiusaaminen mahdollistetaan aina koko koulutason läpi, ilman että siihen oikeasti tarvitsee puuttua.

Ensin ala-asteen alaluokilla puolustetaan kiusaajaa, kun se on niin pieni, ettei ymmärrä kiusaavansa eikä tarkoita. Sitten aloitetaan surkean kuuluisat keskustelut, joita jatketaan ilman todellisia toimenpiteitä aina kuudennelle luokka-asteelle. Kun sitten kuudes luokka koittaa, alotetaan kiusattua kannustamaan jaksamiseen. Todetaan ettei kannata enää puuttua, kun lapset ovat siirtymässä toiseen kouluun ja ala-asteella yhteiselo alkaa olla lopuillaan.

Sitten kiusattu siirtyy kiusaajien kanssa yläasteelle, jossa kiusaamiseen puuttumisen toimintamalli on

maton alle lakaisu, hyssyttely tai loputtomat turhat keskustelut. Tätä ja kiusatun syyllistämistä jatketaan aina yhdeksännelle luokalle saakka. Kun sitten yhdeksäs luokka koittaa, aloitetaan kiusaamiseen puuttuminen toteamalla, ettei enää ole kuin vajaa vuosi kestettävää. Ja että kiusatun on parempi olla vain kuuntelematta kiusaajia tai muuttaa koulureittiään, jotta ei kohtaisi kiusaajiaan.

OLKAAMME AIKUISET REHEELLISIÄ ITSELLEMME JA MIETTIKÄÄPÄ KUINKA MONI MEISTÄ KESTÄISI YHDEKSÄN VUODEN TYÖPAIKKAKIUSAAMISEN?

Ei siis oikeasti tarvitse ihmetellä pitkään kiusattujen tekemiä koulusurma-ratkaisuja…..

Ei kai kenelläkään ole oikeutta vaatia lapselta / nuorelta vuosikymmenen kiusaamisen kestämistä ilman tukea….emmehän mekään kestä sitä työpaikalla, vaan nostamme jutun tai vaihdamme työpaikkaa.

 

Kiusaajille mietittävää:

Viimeaikoina on paljon lehdissä kirjoiteltu koulusurmista. Oletteko koskaan tosissaan miettineet niitä syitä? Useissa tapauksissa surmaaja on ollut pitkään jatkuneen kiusauksen uhri. Ja kun kiusattu on kestänyt sietämätöntä tilannetta tarpeeksi pitkään, niin ihmisen mieli järkkyy ja lopputulos voi olla lehdistä luettavaa. Siinä mielestäni on turha sitten jälkeenpäin selitellä, ettei ole tarkoittanut. Jos ja yleensä kun, ette voi olla varmoja vastaanottavan osapuolen henkisestä tilasta, niin on usein parempi jättää sanomatta asioita, kun vahingossakaan loukata sanomisillaan toista. Teidän on hyvä ymmärtää se, että todennäköisesti näitä asiattomia kommentteja hän on saanut jo muiltakin. Ette siis voi koskaan olla varmoja, onko teidän sanomiset tai tekemiset olleet juuri ne laukaisevat tekijät surullisille tapahtumille.

Heille jotka kirjoittelevat herjaavia kommentteja sosiaaliseen mediaan tai pahimmillaan käyttäydytte väkivaltaisesti, niin tiedoksi että laki rajaa toimintaanne. Jos lakia rikotaan, kannamme me kiusattujen vanhemmat vastuumme ja teemme rikosilmoituksen. Tämä rikosilmoitus tulee seuraamaan teidän tulevaisuuden uravalintojanne. Se rajaa paljon mahdollisuuksia pois.  

Samoin mielestäni teidän tulee sisäistää sanonta ”Kohtele muita, niin kuin tahdot itseäsi kohdeltavan.”

Myös sanontaa ” Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”, kannattaa pohtia hetki syvällisemmin. Sillä jonain päivänä kun olette aikuisia, saattaa kiusaamanne henkilö olla esimiehenne tai pahimmassa tapauksessa jättää teidät rekrytoimatta unelmahommaanne.

 

 

Vanhemmille purtavaa:

Minne kasvatuksesta on hävinnyt toisen kunnioittaminen? Eikö meidän vanhempien tehtävänä ole opettaa lapsemme kunnioittamaan muita ihmisiä, vaikka ne olisivat itsestä katsottuna erilaisia.

Nykypäivänä kiusaamisen muodot ovat muuttuneet, ajoista ”kun me olimme nuoria”. Nykyään sosiaalinen media, puhelimet ja sähköpostit toimivat avoimena ympäristönä kiusaamiselle. Miten me vanhemmat tätä seuraamme, vai seuraammeko? Kannammeko aidosti vastuuta lastemme kasvatuksesta? Otammeko huomioon sen, ettei lapsemme välttämättä saa riittävästi tietoa lain asettamista rajoista niin herjaamisen, kuin laittoman uhkauksen osalta?

Miten elinympäristössämme reagoidaan kiusaamiseen?

Oletko sinä se vanhemmista joka toteaa, ettei minun lapseni kiusaa. Vai oletko mahdollisesti se vanhempi, joka ei edes enää välitä lapsensa tekemisistä. Kenties olet vanhempi, joka mielellään löytää rikolliseen toimintaan syyn muista kun omasta perheestä. Tai mahdollisesti jopa syyllistää koulun kasvatuksen puutteesta. Herätys vanhemmat! Vastuu lapsen kasvatuksesta on meillä vanhemmilla. Meidän tulee pitää huoli, että lapsemme tunnistaa rajat ja ne rajat on asetettava lapsillemme.

Mielestäni vähimmäisraja on lain asettamat rajat. Niihin on hyvä tutustua, ettei tule yllätyksenä että esimerkiksi huoraksi haukkuminen menee herjaamisrajan yli ja on siten rangaistava teko.  Ja vaikka kyse on nuorestakin kiusaajasta, niin tappouhkaukset ovat laittomia uhkauksia myös heille.

Olisiko kuitenkin aika herätä ja kantaa vastuu kasvatuksesta?

Avatkaamme silmämme ja muistakaamme, että laki on kaikille sama!

 

Kouluille:

Kiusauksen kohteen äitinä voin todeta, että hyssyttely ei auta. Ei myöskään ole apua siitä, että kiusatun identiteettiä yritetään muuttaa ”yleisesti hyväksytyn kaltaiseksi”. Tällä tarkoitan, että ihmisten erilaisuutta tulee kunnioittaa, lasten samanlaistaminen ei rakenna yhteiskuntaamme. Joten antakaamme kaiken kukkien kukkia. Annetaan kiusatun kasvaa omaksi itsekseen ja tukekaamme häntä siinä.

Koulukiusaamisen lakaiseminen matonalle, tai sen hyssyttely ei auta eikä ratkaise ongelmaa. Ei myöskään ongelman ratkaisu ole se, että koulukiusattua kehotetaan vaihtamaan koulua. Koulukiusaaminen on kipeä asia, mutta niiden asianmukainen ja oikeudellinen käsittely on ainoa ongelman ratkaisukeino. Ennaltaehkäisyyn lääkkeeksi ehdotan tiedon jakamista. Tietoa nuorille siitä, mitä kiusaaminen on ja miten se vaikuttaa kiusattuun. Samoin mielestäni kiusaajan oikeuksiin kuuluu se, että hän tietää mahdolliset rangaistukset jotka kiusaamisesta koituu. Ja mielestäni Ruotsissa ollut malli ei ole yhtään hullumpi. Siis malli, jossa kiusaaja /-t siirretään eri kouluun/-ihin. Myös innovatiivisena ehdotuksena koulukiusaajien rankaisemiseksi, ehdotan että koulujen ilmoitustauluille laitetaan lista ja kuvat koulukiusaajista, jolloin kiusatut tunnistavat heidät jo kaukaa.

Kehittäkää aitoja keinoja kiusaamiseen puuttumiseen. Älkää yrittäkö VAIN keskustella, sillä kokemuksesta voin sanoa, ettei se auta monessakaan tapauksessa. Rajummat otteet ongelman karsimiseksi!

 

NYT ON AIKA MEIDÄN KAIKKIEN OPPIA KANTAMAAN VASTUUMME!

EI ENÄÄN HYSSYTTELYÄ, MATON ALLE LAKAISUA TAI SINISILMÄISYYTTÄ OMAA LASTAAN KOHTAAN!!!

 

Kannattaa siis katsoa peiliin ja miettiä onko kiusaamisenne tulevaisuutenne tuhoamisen tai saatikka henkenne arvoista?