Kiusaajille mietittävää:

Viimeaikoina on paljon lehdissä kirjoiteltu koulusurmista. Oletteko koskaan tosissaan miettineet niitä syitä? Useissa tapauksissa surmaaja on ollut pitkään jatkuneen kiusauksen uhri. Ja kun kiusattu on kestänyt sietämätöntä tilannetta tarpeeksi pitkään, niin ihmisen mieli järkkyy ja lopputulos voi olla lehdistä luettavaa. Siinä mielestäni on turha sitten jälkeenpäin selitellä, ettei ole tarkoittanut. Jos ja yleensä kun, ette voi olla varmoja vastaanottavan osapuolen henkisestä tilasta, niin on usein parempi jättää sanomatta asioita, kun vahingossakaan loukata sanomisillaan toista. Teidän on hyvä ymmärtää se, että todennäköisesti näitä asiattomia kommentteja hän on saanut jo muiltakin. Ette siis voi koskaan olla varmoja, onko teidän sanomiset tai tekemiset olleet juuri ne laukaisevat tekijät surullisille tapahtumille.

Heille jotka kirjoittelevat herjaavia kommentteja sosiaaliseen mediaan tai pahimmillaan käyttäydytte väkivaltaisesti, niin tiedoksi että laki rajaa toimintaanne. Jos lakia rikotaan, kannamme me kiusattujen vanhemmat vastuumme ja teemme rikosilmoituksen. Tämä rikosilmoitus tulee seuraamaan teidän tulevaisuuden uravalintojanne. Se rajaa paljon mahdollisuuksia pois.  

Samoin mielestäni teidän tulee sisäistää sanonta ”Kohtele muita, niin kuin tahdot itseäsi kohdeltavan.”

Myös sanontaa ” Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”, kannattaa pohtia hetki syvällisemmin. Sillä jonain päivänä kun olette aikuisia, saattaa kiusaamanne henkilö olla esimiehenne tai pahimmassa tapauksessa jättää teidät rekrytoimatta unelmahommaanne.

 

 

Vanhemmille purtavaa:

Minne kasvatuksesta on hävinnyt toisen kunnioittaminen? Eikö meidän vanhempien tehtävänä ole opettaa lapsemme kunnioittamaan muita ihmisiä, vaikka ne olisivat itsestä katsottuna erilaisia.

Nykypäivänä kiusaamisen muodot ovat muuttuneet, ajoista ”kun me olimme nuoria”. Nykyään sosiaalinen media, puhelimet ja sähköpostit toimivat avoimena ympäristönä kiusaamiselle. Miten me vanhemmat tätä seuraamme, vai seuraammeko? Kannammeko aidosti vastuuta lastemme kasvatuksesta? Otammeko huomioon sen, ettei lapsemme välttämättä saa riittävästi tietoa lain asettamista rajoista niin herjaamisen, kuin laittoman uhkauksen osalta?

Miten elinympäristössämme reagoidaan kiusaamiseen?

Oletko sinä se vanhemmista joka toteaa, ettei minun lapseni kiusaa. Vai oletko mahdollisesti se vanhempi, joka ei edes enää välitä lapsensa tekemisistä. Kenties olet vanhempi, joka mielellään löytää rikolliseen toimintaan syyn muista kun omasta perheestä. Tai mahdollisesti jopa syyllistää koulun kasvatuksen puutteesta. Herätys vanhemmat! Vastuu lapsen kasvatuksesta on meillä vanhemmilla. Meidän tulee pitää huoli, että lapsemme tunnistaa rajat ja ne rajat on asetettava lapsillemme.

Mielestäni vähimmäisraja on lain asettamat rajat. Niihin on hyvä tutustua, ettei tule yllätyksenä että esimerkiksi huoraksi haukkuminen menee herjaamisrajan yli ja on siten rangaistava teko.  Ja vaikka kyse on nuorestakin kiusaajasta, niin tappouhkaukset ovat laittomia uhkauksia myös heille.

Olisiko kuitenkin aika herätä ja kantaa vastuu kasvatuksesta?

Avatkaamme silmämme ja muistakaamme, että laki on kaikille sama!

 

Kouluille:

Kiusauksen kohteen äitinä voin todeta, että hyssyttely ei auta. Ei myöskään ole apua siitä, että kiusatun identiteettiä yritetään muuttaa ”yleisesti hyväksytyn kaltaiseksi”. Tällä tarkoitan, että ihmisten erilaisuutta tulee kunnioittaa, lasten samanlaistaminen ei rakenna yhteiskuntaamme. Joten antakaamme kaiken kukkien kukkia. Annetaan kiusatun kasvaa omaksi itsekseen ja tukekaamme häntä siinä.

Koulukiusaamisen lakaiseminen matonalle, tai sen hyssyttely ei auta eikä ratkaise ongelmaa. Ei myöskään ongelman ratkaisu ole se, että koulukiusattua kehotetaan vaihtamaan koulua. Koulukiusaaminen on kipeä asia, mutta niiden asianmukainen ja oikeudellinen käsittely on ainoa ongelman ratkaisukeino. Ennaltaehkäisyyn lääkkeeksi ehdotan tiedon jakamista. Tietoa nuorille siitä, mitä kiusaaminen on ja miten se vaikuttaa kiusattuun. Samoin mielestäni kiusaajan oikeuksiin kuuluu se, että hän tietää mahdolliset rangaistukset jotka kiusaamisesta koituu. Ja mielestäni Ruotsissa ollut malli ei ole yhtään hullumpi. Siis malli, jossa kiusaaja /-t siirretään eri kouluun/-ihin. Myös innovatiivisena ehdotuksena koulukiusaajien rankaisemiseksi, ehdotan että koulujen ilmoitustauluille laitetaan lista ja kuvat koulukiusaajista, jolloin kiusatut tunnistavat heidät jo kaukaa.

Kehittäkää aitoja keinoja kiusaamiseen puuttumiseen. Älkää yrittäkö VAIN keskustella, sillä kokemuksesta voin sanoa, ettei se auta monessakaan tapauksessa. Rajummat otteet ongelman karsimiseksi!

 

NYT ON AIKA MEIDÄN KAIKKIEN OPPIA KANTAMAAN VASTUUMME!

EI ENÄÄN HYSSYTTELYÄ, MATON ALLE LAKAISUA TAI SINISILMÄISYYTTÄ OMAA LASTAAN KOHTAAN!!!

 

Kannattaa siis katsoa peiliin ja miettiä onko kiusaamisenne tulevaisuutenne tuhoamisen tai saatikka henkenne arvoista?